Toinen läpimeno onnellisesti takana. Onneksi esityskaudellakaan ei ole kovin montaa peräkkäisen vedon iltaa; jos on ohjaaja uupeluksissa, se on pientä verrattuna siihen fyysiseen höykytykseen, mihin esiintyjät joutuvat (ja pääsevät). On siis töitätehnyt olo, vaikka matkaa on vielä.
Päivän vedossa oli paljon ravitsevaa, kokonaista, toimivaa, esityksenkaltaista. Teknisten korjailujen ohessa esitykseen kaipaa vielä terävämpiä särmiä, asioiden viemistä tappiinsa ja tiettyä vaaran tuntua. Läpimenovaihe tuottaa monesti tietynlaista liudentumista: alkaa hahmottua miten tässä esityksessä ollaan, opitaan reitit, iskut, tekniikat ja estetiikat. Vaarana on se, että kokonaisuuden ajattelu syö osien terävyyttä ja sitä kautta koko esityksen kirkkautta. Pitäisi malttaa luottaa katsojien yhdistelykykyyn ja pitää kussakin kohtauksessa tai jaksossa oma harjoiteltu tai sovittu ominaislaatunsa.
Mutta tämäkin tuntuu hienosäädöltä, tarkentavalta asialta; porukka ja esitys alkaa olla valmis kohtaamaan yleisön. Sopii toivoa, että torstain kenraaliin saadaan väkeä paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti