Juhannus lähestyy kulman takaa, Radixin suhteen ajatukset taaplailevat vielä madonratoja. Houstonin jälkeen touhuttu Suurta Jenkkanäytelmää, joka tulee ensi-iltaan Sissin pihalle 3.7. Mielenkiintoinen uusi vääntö siinäkin, kertoa tämän ajan Suomesta, suomalaisten asenteista ja unelmista 50-60-luvun taitteen "kultakauden" kautta. Tuntuu toimivan.
Ajatus kahteen ryhmään jakautuvasta työskentelystä tuntuu entistä paremmalta ja kiehtovammalta. Ehkä ylipäätään kaikki sellaiset ajatuksenrippeet, joissa piilee, piillee kaikuja löytämättömästä ja tutkimattomasta, innostavat nyt. Hyvä porukka on myös kerääntymässä kasaan, vaikken ole ihmeemmin hätyytellyt kesäteatterissa ja muissa riennoissa nyt touhuilevia. Ensi-illan jälkeen ne rupeavat yleensä jo tivailemaan, että koskasko...
Sara ja Selma nukkuvat, on sunnuntaipäivä, elän joutilasta aikaa, tavallista arkea. Tänään tulee bändi Sissilinnaan, lomasta ei oikein saa kiinni, töitäkään ei ehdi tehdä. Menee tovi jos toinenkin, että suostuu siihen, tähän; tällaista on elämäni juuri nyt - ja kohta jo pingotaan muualle. Heinäkuun varsinaiselle huilijaksolle kertyy paineitakin, että pohjat, lähtökohdat ja työtavat olisivat mahdollisimman kirkkaat. Ei pelota vielä, nyt.
Pian sataa. Päivä alkaa olla pisimmillään.
