Pääsiäinen. Vajaa viikko eduskuntavaaleista. Seuraavat pari vuotta, ainakin, saadaan nähdä erinäköistä halpaa perussuomalaista ideologiaa ironisoivaa teatteri- ja esitystaidetta. Mutta luulen ja toivon, että taide politisoituu myös kiinnostavalla tavalla. Sen on pakko.
Kevät kipuaa kesää kohti, enkä tiedä vieläkään mistään mitään. Tarraan kiinni kaikuihin, harvakseltaan sinne jonnekin tempoviin näyntapaisiin, mutta mikään ei oikein vielä vangitse. Voi olla ihan fokusongelma, viime viikkoon asti piti Houstonin kanssa haipakkaa ja nyt on sitten Jenkkis työmaalla ainakin kuukauden päivät ennen kuin.
Radikaali esittäminen. Kuinka kevyesti löydettävissä, taivuttavissa! Vai onko sittenkään...?
Radikaali ajattelu. Radikaali ajatuskin. M-mm.
Uuvuttavaa yrittää sietää tätä vaihettaan.
Radikalismi ei ole marginaalista, vaan kaiken pohja.
