Syyskuu sitten meni, vinhasti kolisevaa vauhtia. 1/3 prosessin lystistä takana. Moni asia (jousiammunta, pitkät diippeilyt) jäänyt kotvaksi vähäisemmälle materiaalin treenaamisen myötä. Loppuviikko ollaan kisailtu aamuryhmän kanssa. Karo yhä kipeänä, joten soolopainotteisesti. Pekin ja Saran omiin pätkiin saatiin tänään jo hyvät askelmerkit. Huomenna jatketaan vielä samoissa vesissä ennen piskuista pyhätaukoa.
Unohdin suositella täällä Jera ja Jyri Hännisen "Tuhansien aatteiden maa" -kirjaa. Jos en väärin muista, olen kyllä maininnut siitä jo keväämmällä, mutta tuli luettua nyt uudemman kerran. Kirjan näkökulma ei varsinaisesti liity radikalismiin vaan ääriliikkeisiin kansallisessa kontekstissa, mutta suosittelen lämpimästi. Mainio, avaava matkakertomus. Lisa Bjurwaldin "Euroopan häpeää", joka pian ilmestyy suomeksi, odotan sitäkin innokkaammin.
Ensimmäinen näytös on tekstin tasolla kristittyjä fundamentalisteja vaille valmis. 22 sivua, aika paljon tiivistämisen varaa vielä. Käytännön toteutus on toki aika kaukana siitä mitä pitää; monia perustavanlaatuisia kysymyksiä on ratkomatta ja olennaisia osia kokeilematta. Rikkonaisuudesta huolimatta tahtiin voi olla kohtuutyytyväinen.
Laitoin tänään Näyttämöpäiville hakupaperit. Video pitäis tehdä kuukauden sisään treenimatskusta, jos mielii tosissaan yrittää.
perjantai 30. syyskuuta 2011
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
tiistai 27. syyskuuta 2011
Terve Unkari!
Unkarilaisella Jobbik-puolueella on sen verta kiinnostava historia, että näyttävät pääsevän esitykseemme asti. Pätkä sivuaa myös mustalaisvainojen monisatavuotista historiaa, joka on saanut Itä-- ja Keski-Euroopan maalla melko verisiä ilmenemismuotoja - Unkarin loistaessa kyseenalaisen tilaston kärjessä. Pitäähän sitä veljeskansan puolta pitää! Muoto on simppeli. Treenattiin pätkää, jossa Jobbikin ja Unkarin uuden kaartin kaverit tulevat kertomaan katsojille puolueensa / liikkeensä tarinan ja jakavat samaan aikaan matskua oikeistopopulististen puolueiden kasvojen uudistuksesta / menestysreseptistä.
Kohta sitten ääri-islamistien ihmeelliseen maailmaan. Koitetaan selvittää palikkadramaturgialla tavan muslimin ja tavan radikaalin islamistin ajattelutavan erot. Asia sinänsä ei ole vaikea, sen näyttämöllistäminen hieman kimurantimpi.
Iltaryhmällä menossa siis viikon ekat ja samalla tokavikat reenit. Huoahdustahti antaa kirjoitusaikaa ja tilaa aamujengin mekastukselle.
"Juutalaiset tulevat taas." M-mm.
Kohta sitten ääri-islamistien ihmeelliseen maailmaan. Koitetaan selvittää palikkadramaturgialla tavan muslimin ja tavan radikaalin islamistin ajattelutavan erot. Asia sinänsä ei ole vaikea, sen näyttämöllistäminen hieman kimurantimpi.
Iltaryhmällä menossa siis viikon ekat ja samalla tokavikat reenit. Huoahdustahti antaa kirjoitusaikaa ja tilaa aamujengin mekastukselle.
"Juutalaiset tulevat taas." M-mm.
torstai 22. syyskuuta 2011
pikku hetki
Ilkka treenauttaa porukalla Nationalismi-potpuria, joka sisältää otteita mm. Kazakstanin kansallislaulusta, elokuvasta Exodus ja Irwin Goodman tuotannosta. Tässä välissä, käsikirjoitusversioiden tulostuksen lomassa, on tälle päivälle eka pikku hetki huokaista tyytyväisenä. Harjoitustahti on ohjaajan osalta - ja varmaan muutenkin - ollut muutaman päivän tappotiivis. Ajattelutyölle treenisalin ulkopuolella on jäänyt ehkä parikytä minuuttia per päivä, ja se on ihan mahtavaa! Ainakin näin väliaikaisena olotilana. Koti-Radix-akselin ulkopuolelle ei mahdu nyt muuta, mutta nautinnolliselta ja leppoisaltakin tuntuu. Osaa helpotusta selittää varmaan edistymisen tuntu, ainakin hienoisen; joka treeneissä ollaan näyttämöllisen matskun ääressä eikä vain rystysiä purren erilaisten tekstien ja videoiden ääressä. Ihan parasta! Kaikki ainekset on, siellä ja sitten ja tässä ja nyt.
Mutta nyt pitääkin jo kiitää.
Mutta nyt pitääkin jo kiitää.
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
tiistai 20. syyskuuta 2011
Eräs harjoitus
Vastaa seuraaviin kysymyksiin:
- mitä vihaat?
- miten tuo viha ilmenee elämässäsi?
- liittyykö vihaasi jotain pelkoa? millaista?
- millaisia tunteita vihasi takana on?
- mitä vihasi kertoo sinusta itsestäsi?
- millaisia syitä analysoit olevan vihasi taustalla?
- onko vihasi jotakin periytynyttä? tunnistatko läheisissäsi saman sokean pisteen?
- miten käsittelet vihaasi? miten haluaisit käsitellä sitä?
- mikset käsittele?
- mitä vihaat?
- miten tuo viha ilmenee elämässäsi?
- liittyykö vihaasi jotain pelkoa? millaista?
- millaisia tunteita vihasi takana on?
- mitä vihasi kertoo sinusta itsestäsi?
- millaisia syitä analysoit olevan vihasi taustalla?
- onko vihasi jotakin periytynyttä? tunnistatko läheisissäsi saman sokean pisteen?
- miten käsittelet vihaasi? miten haluaisit käsitellä sitä?
- mikset käsittele?
lauantai 17. syyskuuta 2011
Nihkeistä ees
Topakka kuusituntinen lauantaipäivä iltaryhmän kanssa takana. Väännettiin, hierottiin, hinkattiin, testattiin, ronklattiin, veivattiin ja skulattiin yhtäjasamaa "vihan aapinen" -kohtausta. (Käytiin me lenkilläkin!) Ohjaaja oli kuvitellut tehneensä tarkat suunnitelmat kohtauksen varaan ja olevansa selkeillä vesillä päivän epistolan suhteen. Toisin kävi. Hakusessa tuntuivat olevan niin suunnat, näkökulma, esittämisen tapa kuin sisällötkin. Tai ei hakusessa, vaan ristikkäisissä, osin toisensa poissulkevissa pontimissa. Loppuiltapäivästä alkoi sitten kirkastua, mitä sille pitää tehdä, kun yhdessä eri vaihtoehtoja kokeiltiin. Että hyvä niin, vaikka "tehoton" (=ennakkoonkuviteltua vähemmän aikaansaavampi) päivä vähän sapettaakin.
Ohjaaminen on melko pitkälti otollisen tilan luomista sille, että jotakin (luovaa, kiinnostavaa) voisi syntyä. Mutta lystiä voi välillä lähestyä myös siitä suunnasta, että tekee suunnitelmat aika tarkoiksi - tai siis kuvittelee tekevänsä - ja työstää näyttämölle mielikuviensa koreografiaa. Olen monesti kokenut, että prosessin alkumetreillä jälkimmäinen tuo kirkkaampaa matskua kuin demoilu, mutta se myös vaatii riittävän määrän demoilua ja tutkimustyötä alleen, jotta kykenee "näkemään". Toisaalta tällainen ohjaaja- ja visiolähtöinen työskentely on jotenkin kantturaista ja vanhanaikaista; nautinnollisempaa prosessissa oleminen on, kun tunne vastuun, luomistyön ja kokeilunilon jakautumisesta on jaettu. Miten jakavuuteen / itse- ja yhteisohjautuvuuteen liittyviä työtapoja voisi keksiä, kehittää, jalostaa?
Treenien ilostuttavan säpäkän meiningin taustalla on paljon juuri sellaista perusduunia, joissa suunnataan energioita yhteistä tutkimuskenttää kohti, luodaan hengittävää, hikistä tilaa ja avataan maastoa myös henkilökohtaisen kautta. Siitä on syytä pitää kiinni. Puskemalla syntyy vähänlaisesti mitään mainitsemisenarvoista.
Yhtä kaikki, ensi viikolla pitäisi taas roiskia ja tarkentaa asioita eespäin nimenomaan näyttämöllisessä mielessä. Ilkka tulee kuvioihin ja Soile kans ja lysti saadaan siis musiikillis-visuaalisissa mielissäkin auki ja aluille. Tykkään.
Ohjaaminen on melko pitkälti otollisen tilan luomista sille, että jotakin (luovaa, kiinnostavaa) voisi syntyä. Mutta lystiä voi välillä lähestyä myös siitä suunnasta, että tekee suunnitelmat aika tarkoiksi - tai siis kuvittelee tekevänsä - ja työstää näyttämölle mielikuviensa koreografiaa. Olen monesti kokenut, että prosessin alkumetreillä jälkimmäinen tuo kirkkaampaa matskua kuin demoilu, mutta se myös vaatii riittävän määrän demoilua ja tutkimustyötä alleen, jotta kykenee "näkemään". Toisaalta tällainen ohjaaja- ja visiolähtöinen työskentely on jotenkin kantturaista ja vanhanaikaista; nautinnollisempaa prosessissa oleminen on, kun tunne vastuun, luomistyön ja kokeilunilon jakautumisesta on jaettu. Miten jakavuuteen / itse- ja yhteisohjautuvuuteen liittyviä työtapoja voisi keksiä, kehittää, jalostaa?
Treenien ilostuttavan säpäkän meiningin taustalla on paljon juuri sellaista perusduunia, joissa suunnataan energioita yhteistä tutkimuskenttää kohti, luodaan hengittävää, hikistä tilaa ja avataan maastoa myös henkilökohtaisen kautta. Siitä on syytä pitää kiinni. Puskemalla syntyy vähänlaisesti mitään mainitsemisenarvoista.
Yhtä kaikki, ensi viikolla pitäisi taas roiskia ja tarkentaa asioita eespäin nimenomaan näyttämöllisessä mielessä. Ilkka tulee kuvioihin ja Soile kans ja lysti saadaan siis musiikillis-visuaalisissa mielissäkin auki ja aluille. Tykkään.
perjantai 16. syyskuuta 2011
tiistai 13. syyskuuta 2011
lauantai 10. syyskuuta 2011
Lauantaivirtaa
Lauantaiaamupäivä, lehdissä kirjoitellaan ahkerasti syyskuun 11. päivän kymmenvuotishetkestä, nopeasti mennyt aika, Jonne lähdössä huomenna Kuubaa kohti, vapaa viikonloppu harjoituksista, ensi viikko muutenkin kevyempi. Parin viikon takaiset rakenteet on melkein jo heitetty menemään, tilalle on tullut pohdintaa joukkovoiman ja yksilöllisemmän työskentelyn vaihtelusta (ilta-aamuryhmä), samaa matskua käyty läpi molempien gruppojen kanssa. Ei aikaakaan, kun Ilkkakin ilmestyy treeneihimme. Ois nastaa, jos ensi viikolla saisi aikaiseksi jotakin näyttämistäkin. Toisaalta kaikki kiirehtiminen jutun suhteen tuntuu turhalta, prosessi luo itse oman vauhtinsa, se alkaa syntyä siinä vaiheessa kun lyö deadlinet (ensi-illan lähinnä) lukkoon, asioihin perehtyminen ottaa oman aikansa ja ilman sitä hetket näyttämöllä jäävät ulkokohtaisiksi. Teatteri-lehdessä oli ihan ok juttu näyttelijän instrumenteista, Cécile Orblin puhuu siinä kauniisti yhteisen ajattelun synnyttämisestä ja hiestä, ajatteluprosessin tuomasta lämmöstä, kokonaiseksi itsensä tuntemisesta vasta silloin, kun kädet ja jalat tuntuvat, pulssi ja lämpö ovat päällä. Fyysisyyttä kaipaa lisää, kehon kautta ajattelua, kehon ajattelua, se luo myös myskeen, tekemisen, matkanteon kiihtymisen tuntua. Torstain provoista jäi hyvä, otettu mieli, taju siitä, että tätä ei voi pilata kuin huono ohjaus, porukka on niin rautainen, herkkä, valmis. Se on sellaista kiitollisuuden maastoa, jotenkin, nähdä kuinka alttiita ja tavallaan ammattimaisesti juttuun suhtautuvia ihmiset täällä ovat, erityisyyttä joka ei millään muotoa ole itsestäänselvää kun katselee ympärilleen teatterin ja laumassatyöskentelyn kentällä. Minun pitää vain nähdä, minne olemme menossa. Meidän pitää vain nähdä, minne olemme menossa. Mmm. Koira haukkuu ulkona, viime yönä unissa oli tolkuton draivi, syksy on pysähtynyt tänne.
torstai 8. syyskuuta 2011
kiinalaista aamuvoimistelua
Ekat peruuntuneet treenit takana. Karo yhä kipeänä, Pekin kipeily aluillaan --> ei saumoja tehdä mitään fyysistä. Vähän kyllä korpeaa. Aamuryhmällä alkaa nyt reilun viikon MUM-tauko, jonka jälkeen tuleekin sitten jo Ilkka messiin. Noh, ens viikolla on aamuisin aikaa kirjoittaa, lyödä teksti tulille.
On joka kerta yhtä hämmentävää, miten tärkeää fyysistely treeneissä lopulta on. Melkein niin, että mitä enemmän harjoitus pitää sisällään teoreettis-informatiivista työskentelyä, duunia pään kanssa, sitä enemmän se samainen harjoitus kaipaa lämpöä, hikeä ja kehollisuutta vastapainokseen. Iltaryhmässä ollaan tässä suhteessa siellä missä pitääkin, jospa aamuryhmänkin kanssa heti tauon jälkeen.
Eilen tehtiin ensin aamu- ja sitten iltaryhmän kanssa liikelooppi / liikesarja ekan jakson maisemista. Toimi isolla ryhmällä hirmu hienosti! Niina oivalsi, että pätkää vois viedä vielä enemmän katkottoman kiinalaisen aamuvoimistelun suuntaan, eli jalostettavaa riittää. Muilta osin kysymys siitä MITÄ ESITETÄÄN hierrätyttää vielä mieltä. Vauhti on hyvä, teemojen kenttä suht hyvin hallussa, mutta jotakin lopullista puhkeamista - yhtä pientä kokeilua, kypsyteltyä ideaa, tiesmitä - jakso vielä kaipaa ennen kuin päästään ajattelemaan materiaalia toden teolla teatteriksi.
Tarttis varmaan lähteä lenkille, josko se sieltä aukeaisi...
On joka kerta yhtä hämmentävää, miten tärkeää fyysistely treeneissä lopulta on. Melkein niin, että mitä enemmän harjoitus pitää sisällään teoreettis-informatiivista työskentelyä, duunia pään kanssa, sitä enemmän se samainen harjoitus kaipaa lämpöä, hikeä ja kehollisuutta vastapainokseen. Iltaryhmässä ollaan tässä suhteessa siellä missä pitääkin, jospa aamuryhmänkin kanssa heti tauon jälkeen.
Eilen tehtiin ensin aamu- ja sitten iltaryhmän kanssa liikelooppi / liikesarja ekan jakson maisemista. Toimi isolla ryhmällä hirmu hienosti! Niina oivalsi, että pätkää vois viedä vielä enemmän katkottoman kiinalaisen aamuvoimistelun suuntaan, eli jalostettavaa riittää. Muilta osin kysymys siitä MITÄ ESITETÄÄN hierrätyttää vielä mieltä. Vauhti on hyvä, teemojen kenttä suht hyvin hallussa, mutta jotakin lopullista puhkeamista - yhtä pientä kokeilua, kypsyteltyä ideaa, tiesmitä - jakso vielä kaipaa ennen kuin päästään ajattelemaan materiaalia toden teolla teatteriksi.
Tarttis varmaan lähteä lenkille, josko se sieltä aukeaisi...
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
itsekritiikkiä
Toinen treeniviikko meni, iltaryhmällä ensimmäinen. Kelpo buugi, ja verkkainen tahti. Puhteen jälkeen jäin miettimään rakenteellisia "päätöksiäni", deadline-rajauksia ja muita suuntia matkalle, empimään niiden mielekkyyttä. Tuntuu, että monelta osin asioita on hyvä nakella vielä romukoppaan. Temaattiset jaot ryhmien välillä kyllä fokusoivat tekemistä, mutta vähän turhan palikkamaisella tavalla. Täytyy pitää mieli ja kenttä avoimempana muutoksille, luottaa intuitioonsa ja antaa palaa.
Alkavalla viikolla harkataan kolme plus kolme. Iltajengin kanssa menee vielä sisäänajaessa, aamupossen kanssa ruvetaan osin kokeilemaan näyttämölle. Ens viikon jälkeen alkaakin MUMin lämmitykset ja siten aamuharkkailussa breikki, joten lystiä on hyvä saada alulle. Ja jos pääsisi vihdoin rääkkäämään itseään ja kollegoitaan! Syyssairastelusta ois ilo päästä.
Paljon on tullut luettua. Luettua ja haarukoitua, mistä vihan liikkeessä ja nykypäivän oikeistoradikalismissa on kyse. Pelkästään se matsku, joka on jaettu treeneissä, vie voimia aika äkkiä; materiaali on niin painavaa, kiinnostavaa, älyllistä ponnistelua vaativaa ja moneen suuntaan kurottavaa. Teoriakin taittuu sitä paremmin, mitä paremmin kropassa kulkee hiki ja henki.
Alkavalla viikolla harkataan kolme plus kolme. Iltajengin kanssa menee vielä sisäänajaessa, aamupossen kanssa ruvetaan osin kokeilemaan näyttämölle. Ens viikon jälkeen alkaakin MUMin lämmitykset ja siten aamuharkkailussa breikki, joten lystiä on hyvä saada alulle. Ja jos pääsisi vihdoin rääkkäämään itseään ja kollegoitaan! Syyssairastelusta ois ilo päästä.
Paljon on tullut luettua. Luettua ja haarukoitua, mistä vihan liikkeessä ja nykypäivän oikeistoradikalismissa on kyse. Pelkästään se matsku, joka on jaettu treeneissä, vie voimia aika äkkiä; materiaali on niin painavaa, kiinnostavaa, älyllistä ponnistelua vaativaa ja moneen suuntaan kurottavaa. Teoriakin taittuu sitä paremmin, mitä paremmin kropassa kulkee hiki ja henki.
perjantai 2. syyskuuta 2011
torstai 1. syyskuuta 2011
syyskuu
Eilen alkoivat iltaryhmän treenit. 13 heppua ja mege. Viljalti fyysistä liikehdintää ja sisäänajoa esityksen teemoihin. Jännittynyt, odottava, hyvä tunnelma läpi treenien. Ite tajusi myös, että nää kaksosaiset päivät tulee olemaan suht rajuja ja suunnitteluaika jää kortille. Täytyy koittaa pitää linjat selkeinä ja oma työskentely tehokkaana.
Tänään jatketaan aamujengin kanssa arabitarinan metsästystä ja iltaryhmän kanssa sukelletaan ekan jakson rihmastoon.
Tänään jatketaan aamujengin kanssa arabitarinan metsästystä ja iltaryhmän kanssa sukelletaan ekan jakson rihmastoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)