sunnuntai 4. syyskuuta 2011

itsekritiikkiä

Toinen treeniviikko meni, iltaryhmällä ensimmäinen. Kelpo buugi, ja verkkainen tahti. Puhteen jälkeen jäin miettimään rakenteellisia "päätöksiäni", deadline-rajauksia ja muita suuntia matkalle, empimään niiden mielekkyyttä. Tuntuu, että monelta osin asioita on hyvä nakella vielä romukoppaan. Temaattiset jaot ryhmien välillä kyllä fokusoivat tekemistä, mutta vähän turhan palikkamaisella tavalla. Täytyy pitää mieli ja kenttä avoimempana muutoksille, luottaa intuitioonsa ja antaa palaa.

Alkavalla viikolla harkataan kolme plus kolme. Iltajengin kanssa menee vielä sisäänajaessa, aamupossen kanssa ruvetaan osin kokeilemaan näyttämölle. Ens viikon jälkeen alkaakin MUMin lämmitykset ja siten aamuharkkailussa breikki, joten lystiä on hyvä saada alulle. Ja jos pääsisi vihdoin rääkkäämään itseään ja kollegoitaan! Syyssairastelusta ois ilo päästä.

Paljon on tullut luettua. Luettua ja haarukoitua, mistä vihan liikkeessä ja nykypäivän oikeistoradikalismissa on kyse. Pelkästään se matsku, joka on jaettu treeneissä, vie voimia aika äkkiä; materiaali on niin painavaa, kiinnostavaa, älyllistä ponnistelua vaativaa ja moneen suuntaan kurottavaa. Teoriakin taittuu sitä paremmin, mitä paremmin kropassa kulkee hiki ja henki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti