Tuhti ja huojentava päivä takana: loppu toimii ja kakkonen kulkee. Ihan viimeisen kohtauksen suhteen aika moni asia jäi vielä auki, mutta huomiseen läpimenoon voidaan suhtautua luottavaisin mielin: homma tulee toimimaan. Alle tarvitaan reilusti toistoja, sinnikästä pähkinänpurentakykyä, valot ja vimmaista hengennostatusta. Duunia on, ja se on vaan hyvä. Maanantai ja tiistai mennään läpimenojen tahtiin, keskiviikkona ja tarvittaessa päivisin korjaillaan ja rakennetaan uusiksi mitä täytyy.
Enää ei oikein harjoitusten ulkopuolella pääse irtautumaan toisiin maisemiin, aatoksiin. Nollaushetkistä ei olisi haittaa, mutta rytinän kestää kyllä näinkin, kun tietää kuinka vähän on ensimmäiseen määränpäähän.
Tiistainen pressi panee tuumailemaan jo sanankäänteitä esityksen tavoitteiden ja kuvauksen ("myynnin") suhteen. Todellisuus sellaisenaan näyttämölle -efektiä pitäisi jotenkin avata, siihenhän tämä rajuus, karheus ja ajankohtaisuus perustuu. Se suhde on ilahduttavan streitti läpi esityksen; kaikki turha vertauskuvallisuus, siisteys ja koristelu on jätetty sikseen. Dokumentaarista muotoa, radikaalin esityksen tavoitetta ja prosessin työstötapaakin voisi purkaa, sikäli kun ne ketään kiinnostavat. Mmm.
Porukan draivia katellessa alkaa tulla jo ylpeä olo: kaikesta aistii energisen tahtotilan. Muutamat passiiviset hetket harjoitusten ja kahluiden keskellä tosin palauttavat nopeasti maan pinnalle. Pelkkä esityksestä selviytyminenkin vaatii sellaista keskittymistä ja kurinalaisuutta, joka käy hankalaksi jos mieli on yhtään väsynyt tai ajatukset toisaalla.
Harjoitukset jatkuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti