Tammikuun kotiesitykset (5) ovat pian ohi. Viimeistä viedään paraikaa Genellä, ite en päässyt tällä kertaa katsomaan. Eilisen vedon sen sijaan näin. Moni asia oli mennyt eteenpäin, tarkentunut, selkiytynyt. Joissakin kohdissa näki suorittamisen makua. Yleisfiilis jäi otetun myönteiseksi: porukka teki duunia varmalla sykkeellä, yhteisesti, rohkeasti.
Vetoa oli katsomassa 17 katsojaa (tänään reippaat 30), eikä yleisöstä paljon feedbackia herunut. Hiljainen yleisö ei toki sinänsä ole merkki vielä mistään, mutta aika äkkiä tuollaisen vastaanoton kanssa tulee vastaan tietty kannatteleminen, jotta jutun pystyy viemään kunnialla maaliinsa. Ja kannattelun myötä kysymykset uskosta ja epäuskosta.
Kainuulainen yleisö ei ole löytänyt Radixia toivotussa määrin. Katsojamäärät pyörivät kyllä siedettävissä luvuissa (ka. nyt 31-32), mutta odotuksia oli enempäänkin; esitys on hieno, vastaanotto on ollut hyvä, porukka nauttii jutun esittämisestä. On vaikeaa nimetä yhtä kattavaa syytä siihen, miksei esitys silti vedä. Samanlaista hiljaista tarpomista on ollut kaupunginteatterillakin Koirien Kalevalaa lukuun ottamatta. Ja juujuu, tammikuu on teatteririntamilla usein tällaista ja sitä rataa. Ilmiö vetää osaa porukasta aika apeiksi, osa kohauttelee olkiaan, osalle asia on liki merkityksetön: esitys toimii, sitä on ilo ja kunnia esittää, ja se on pääasia, kävi sakkia tai ei.
Mutta samalla se synnyttää ja toisintaa kysymyksen esityksen, taiteen vaikutuksesta ja panee epäilemään oman työn merkitystä (täällä). Ongelma ei ole uusi eikä vieras, jos ei toki myöskään koko ajan "päällä". Vaikka Generaattorin toiminta on kuluneiden yhdeksän (!) vuoden aikana vakiinnuttanut komeasti paikkansa Kajaanin ja Suomen taide-elämässä, yleisöpohja on edelleen suppea. Vakikävijäkunta koostuu 250-300 katsojasta. Kaikki sen päälle on esitysten erityisyyksistä tai niiden puutteesta kiinni.
Kysymys on ennen kaikkea tunnetason jutuista, kokemuksesta. Jollain tasolla on herttaisen yhdentekevää, käykö juttuja katsomassa 100 vai 1000 katsojaa. Toiset esitykset synnyttävät ilmiön, hypen, nosteen, puheensorinan, debatin ympärilleen, ainakin pienessä mittakaavassa, toiset eivät. (Radixin ansioksi voi katsoa ainakin sen, että väki tuntuu olevan täytetyssä, keskusteluherkässä tilassa esityksen jälkeen. Voi olla, että kokemuksen purkamiseen pitäisi järjestää myös omia hetkiään.)
16 vedon esityskaudelle mahtuu monenlaisia keloja, tämmöistä tällä hetkellä. Ja samalla hyrisevää yhteishenkeä ja hauskaa odotustakin! Ennen tämänpäiväistä alkoi olla jo iloisen kutkuttava tunnelma siitä, että kohta pärähdetään Savon sydämeen Radixin parissa. Työväen Näyttämöpäivät on siis seuraava etappimme, vedot ovat Sotkulla la 28.1. klo 20 ja su 29.1. klo 10. Mikkeliin on ilo hilpaista - näillä festareilla on aina tunnelma ja käytännön järjestelyt kohdallaan, tekniikka ässää, ammattitaitoinen ja analyyttinen raati, kriittinen yleisö ja ohjelmassakin vähintäänkin Radixinmentävä aukko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti