Kun olimme keväällä 2003 tehneet kaupunginteatterille esityksen Elämän syrjässä kiinni, muuan Martti Lindqvist kävi katsomassa teoksen. Eki Vuori, esityksen ohjaaja, jutteli vedon jälkeen Lindqvistin kanssa ja totesi sitten jotain siihen tapaan, että sai nyt sen palautteen mitä kaipasikin. Että tämä riittää hänelle, muulla ei ole väliä. Muistan ihmetelleeni, että miten yhden, joskin itsekin suuresti arvostamani henkilön, palaute voisi olla yksinään kylliksi. Nyt ymmärrän Ekiä hiukan paremmin.
Mikkeli on onnellisesti takana. Sekä MUM:n että Radixin esitykset menivät hyvin. Palaute oli kiittävää, analyyttistä, rohkaisevaa, tarkkaa ja pieniltä osin myös kummastusta herättänyttä. Väkeä esityksissä oli hyvin, kolme täynnä ja sunnuntaiaamun Radixissakin olosuhteisiin nähden erinomaisesti. Saralle ja Karolle matka oli erityisen hurja; neljä esitystä kahden päivän sisään, matkat, autojenjäätymiset, vähäunisuus, piskuinen juhlinta, lukuisat stressitekijät ja muut siihen päälle. Mutta koetteli viikonloppu toki kaikkien muidenkin voimia. Ainakin tällä tuvalla toipuminen jatkuu yhä.
Vaikka Näyttämöpäivillä on joka kerta ilo vierailla - järjestelyt pelaavat, väkeä riittää joka esitykseen, raatilaiset ovat keskimäärin mainioita palautteenantajia ja tekninen henkilökunta huikeaa sakkia - ehti tämän(kin) viikonlopun aikana myös miettiä, miksi näillä festivaaleilla käy. Ihan tyhjentävää vastausta en kysymykseeni saanut, mutta auttavia kuitenkin.
Tärkeimmäksi matkaevääksi muodostui Radixin upean jälkimmäisen vedon jälkeinen palautetuokio. Raadissamme olivat teatterityön professori Yrjö-Juhani Renvall ja ohjaaja Johanna Freundlich. Panin jo sunnuntai-iltana merkille, etten koodannut palautteen sisältöä kauhean tarkkaan muistiini, mutta sen hengen ja päälauseet kyllä:
1) ajattelutyön korostaminen ja toimiminen esityksen jokaisella osa-alueella rakenteesta ilmaisuun, tyylillisistä ratkaisuista ryhmätyön henkeen, sisällöstä muotoon
2) henkilökohtaisten osuuksien osuvuus, esityksen pääseminen ihon alle, "matkallapääseminen"
3) porukan tekemisen meiningin, taitavuuden, rentouden ja kurinalaisuuden esiintuominen
4) musiikin ja äänisuunnittelun ratkaisujen ja kokonaisajattelun kiittäminen
5) lähdekritiikin kritiikki ja pohdinta
6) kiittävä, kannustava ja rohkaiseva puhe jatkuvuudesta ja kehityksestä suhteessa historiaamme ja tulevaisuuteemme / tulevaisuuksiimme
Renvall on nähnyt esityksistämme aiemmin Mahnovitsinan ja Paskan näytelmän, ja loi suhteessa tähän siltaa menneeseen kiintoisin sanankääntein. Oli huojentavaa kuulla, että ajattelussamme, työtavassamme, esityskielessämme ja estetiikassamme oli havaittavissa paitsi jatkuvuutta, myös kehittymistä - ajattelun kirkastumista, teemojen syventymistä ja koko teatteriapparaatin määrätietoista viemistä entistä pidemmälle.
Että jotkut arvostamani ja arvostamamme ihmiset, teatterin tekijät, näkevät pyrkimyksemme, esityksemme ja meidät, analysoivat sitä kriittisesti ja kannustavat vilpittömästi syventämään sitä, mihin tällä erää jäätiin. Paljon enempää ei voi palautteen osalta toivoa.
Minulle itselleni - en tiedä muista - jäi siis sellainen fiilis Mikkelin jälkeen, että johonkin oikeaan ollaan todella osuttu. Että vaikka kuka nyt tulisi sanomaan, että paskaa ja halpaa, niin toinenkin kokemus on ja säilyy siinä rinnalla. Se on tärkeää jo ihan näiden peruskysymysten (vaikutus, merkitys, välittyminen) suhteen, ja myös itsetunnon suhteen. Kun sitä kuitenkin aika ajoin epäilee, jotenkin vain etenee arasti ja toivoo pää pusikossa, että joku jossain tajuaisi edes vähän siitä, mitä tässä nyt puuhastellaan ja miksi... On jotenkin helpompi hengittää. (Sanoo mies, joka valvoo iltaa keskellä köhäistä ja rohisevaa sairastupaa.)
Muitakin katsojakommentteja on tullut, niistä tuossa alla jo osa (viestejä sähköpostiin, facebookkiin, kht:n vieraskirjaan, nimet olen poistanut). Pisin pätkä kannattaa ainakin lukea! Herättää kiinnostavia ajatuksia esityksen lopun ratkaisuista, olkoonkin että juuri kyseisen esityksen lopetus olikin hiukan kökkö.
Radix kääntyy Mikkelin jälkeen loppusuoralleen, edessä on neljä kotivetoa vajaan parin viikon päästä. Jospa kainuulainen yleisö löytäisi jutun yhtä hyvin kuin savolainen festarikansa.
Kuviakin tullee jahka kamera saapuu maisemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti