Uusi treeniviikko käynnissä. Ilkka liittyi mukaan ja Nationalismi-potpuri skarppaantui heti ytimekkäämpään muotoon.
Tänään treeneissä puhuttiin "harjoittelemisen esittämisestä". Aihe nousi tauolla mieleen vähän unisennihkeän alkupuhteen jälkeen.
Harjoitteleminen on usein harjoittelemisen esittämistä; toistoa, jolla pyritään miellyttämään ohjaajaa tai muuta auktoriteettia tai yksinkertaisesti suorittamaan se mitä on tullut harjoiteltavan asian tiimoilta aina ennenkin tehtyä. Tässä suhteessamme on jotain hyvin nurinkurista. Termin "harjoitella" luulisi jo itsessään pitävän sisällään ajatuksen jonkin asian / taidon / tekniikan kehittämisestä, eteenpäin työstämisestä itsemme, ryhmämme, esityksemme, taiteen tai maailman itsensä vuoksi; jonkin "korkeamman", jaetun tai tavoiteltavan päämäärän vuoksi. Miksi harjoitteleminen silti jää niin usein tälle suorittavalle tasolle? Olemmeko liian laiskoja, mukavuudenhaluisia, turvallisuudenkaipuisia? Sälytämmekö vastuun muille? Mikä lopulta on oma vastuumme tässä / muissa prosesseissa? Miten tuota vastuuta voisi ottaa enemmän? Miten työskentelyä / harjoittelemista voisi kehittää jaetumpaan, kollektiivisesti ideoivampaan suuntaan?
Keskustelussa otettiin esille myös palautteen ja katsomisen merkitys. Jotta jokin asia harjoitustilanteessa tai yksittäisen kohtauksen sisällä voisi liikkua eteenpäin (jonnekin), edellyttää se jatkuvaa, perusteellista ja rakentavaa palautetta (katsomista, näkemistä, kuulemista). Tätä moni saa ja jakaa vähän. Se on myös tämäntyyppisten prosessien perusongelma, ainakin itselläni. Aika ja energia kohdistuvat kokonaisuuden työstämiseen miltei loppusuoralle asti, katseeseen joka ei tarkennu yksityiskohtiin vaan isompien ajatusten ja näkyjen toimivuuteen. Syntyy tilanteita, joissa esiintyjä jää yksin / omansa varaan. Ja jos noissa hetkissä ajatus / ilmaisu jää hapuilun tai roiskimisen tasolle, lopputulos tuskin tyydyttää ketään.
Illan viimeinen tunti olikin oivallinen oppitunti / muistutus siitä, miten äkkiä asiat liikkuvat eteenpäin, kun fokus tarkentuu yksityiskohtiin, esiintyjään, ilmaisun tasolle. Jäi edennyt olo.
Harjoittelemista on harjoiteltava.
Harjoittelemisesta on keskusteltava.
Harjoitteleminen on otettava tosissaan, kokonaisvaltaisesti.
Harjoittelemista on kehitettävä, tutkittava.
Harjoittelemista on harjoiteltava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti