Jälleen yksi kaunis päivä vietetty päätteen äärellä. Tapetilla Yhdysvaltain kristitty oikeisto, sen lonkeroisten juurien penkominen ja kohtausaihioiden kirjoittaminen. Pätkä tulee ykkösen loppupuolelle juuri ennen Breivikiä, joten pienellä kevennyksellä on sijansa. Teekutsuliikkeen kuningatar Michele Bachmann miehineen on oiva lähtökohta liikkeen ja kohtauksen keulakuvaksi. Marcus Bachmann johtaa kristillistä eheytysklinikkaa Minnesotassa. Mm. homoja "parantava" salamyhkäinen laitos nauttii valtion tukea rapiat 160 000 dollaria vuodessa. Presidentinvaalikampanjaa käyvä Michele puolestaan on lausuntoautomaatti parhaimmasta päästä, ja kaiken lisäksi merkittävä kasvattaja: 5 lapsen ja 23 sijaislapsen äiti. Hämmentävää oivaltaa, miten vinoutunut kuva täällä Suomessa, Euroopassa, Yhdysvalloista on: painottuen vapauteen, viihteeseen, ystävällisyyteen, öljysotiin, kulissien merkitykseen, terrorisminvastaiseen taisteluun, supliikkiin amerikkalaiseen arkeen kolmine autoineen ja isoine taloineen... About 100 miljoonan jenkin ajattelun taustalla vaikuttava uskonnollinen maailmankuva on paljon vieraampi. Kristityn oikeiston sutkautukset ja tempaukset ovat toki jollain tapaa tuttuja, mutta suosion laajuutta on vaikea käsittää: useimmat Hollywood-leffat ja jenkkifudis ovat marginaaliviihdettä kristillisiin tv- ja radio-ohjelmiin verrattuna.
Pengottavaa piisaa. Illalla ruvetaan kokeilemaan. Jos lähtee uomilleen, ekan näytöksen pohjat alkaa olla kauttaaltaan siinä.
Oh Holy Mother!
Come on now!
Oh Holy Shit!
Motherfucking yeah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti