Kolmas veto oli eilen, 14 katsojaa mukaanluettuna itseni. Ei tietenkään paljon naurata, mutta esitys oli mainio, parempi kuin sunnuntainen, porukka säpäkässä iskussa ja katsojapalautekin liikkui akselilla haltioitunut - innostunut. Nyt viiden päivän esitystauko Joulutoreineen ja Talk Show -iltoineen
Maanantaina, päivää ennen kolmatta esitystä, tuumailin tätä katsoja-asiaa tarkemmin ja mietin esityksen ns. isoja viestejä. Selkeimmät mesitsit ovat yksinkertaistettavissa tähän suuntaan:
1) ensimmäinen näytös peräänkuuluttaa poliittisen vastuun ottamista ja silmien avaamista sellaisten ongelmien edessä, joihin tavataan reagoida tismalleen päinvastoin. (Tälle jaksolle on toisaalta helpointa löytää nyökyttelylihaksensa. Onneksi niitä sitten ravistellaan toisiin suuntiin heti väliajan jälkeen.)
2) toinen näytös propagoi entistä huomattavasti itsekriittisempää, historiatietoisempaa ja rohkeampaa otetta aktivismin, radikalismin, politiikan ja taiteen tekemisen harjoittamiseen
3) kolmanneksi koko esityksen eetos hehkuu ajankohtaisuuden ja terävän kantaaottavuuden vaadetta (erityisesti suhteessa teatterin ja taiteen tekemiseen, mutta myös suhteessa - noh, kansalaisuuteen)
Näin mainoslauseiden aluiksi typistettyinä esityksessä ei ole mitään hirveän uutta tai ihmeellistä; sen ainutlaatuisuus tulee toisaalta: kokonaisuudesta, sen logiikasta ja yksittäisistä osistaan.
Katsojien houkuttelemisen näkökulmasta Radixin todenjano, ehdottomuus ja itsekriittisyys (alkaen siitä, että elämäntapaamme puututaan varsin suorasukaisesti) ei tietenkään muodostu varsinaiseksi jouluhippalokoukuksi. Vähän kärjistäen, kukapa haluaisi tulla kolmeksi tunniksi katsomaan äärimmäistä ihmistä, kuuntelemaan, mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu ja joutua esityksen myötä vielä arvioimaan omia arvoja uudelleen?
No niin niin, onneksi aika moni. Ja jollain tapaa koko tuleeko viisi vai tuhat katsojaa -kysymys on ihan yhdentekevä. Vapaus ja velvollisuus tehdä juuri sitä, mitä ikinä sielu sietää, on tällä kertaa tuottanut tällaista teatteria, ja sen jakamisesta pitäisi keskittyä vain nauttimaan.
Kolmen ekan vedon jälkeen on mukavia merkkejä siitä, että juttu sinkoaa kahdessa ja puolessa kuukaudessa (=esityskausi) omille arvaamattomille, mutta iloisesti kehittyville radoilleen. Sen eloa on ihanaa seurata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti