Päällekkäisten prosessien kevät; tämä etenee hitaasti. Luettu: Mika Ojakankaan "Kenen tahansa politiikkaa" (ulossulkemattomat yhteisöt) ja Olli Löytyn "Maltillinen hutu" (kulttuurien kohtaaminen, toisten sietäminen). Pohtinut aika ajoin vaaran tunnetta, vaaraa teatterissa. Niitä harvoja kokemuksia, ja joitakin, joihin pääsee käsiksi luetun kauttakin. Kaksi ensi-iltaa takana, KHT:lla, ensiapuryhmän veto ja Jonnen Schwarzenegger. Siellä täällä menee semi-kiinnostavia esityksiä, joita haluaisi ehtiä nähdä.
Suomalainen radikalismi on kuollut.
Teatterissa (taiteessa?) ei ole enää mitään vaarallista. (Milloin oli?)
Taide ei ole poliittista, elleivät sitä tekevät ihmiset ole poliittisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti