(...) Sanan perustana on latinan 'radix', joka tarkoittaa juurta. Sana viittasi alunperin 1300-luvulta 1600-luvulle perustavaa laatua olevaa fyysistä ominaisuutta, kunnes se 1700-luvulla alkoi tarkoittaa muutoksen voimaa. 1800-luvulla sana otettiin poliittiseen käyttöön ja se tarkoitti monta asiaa, samaan aikaan esimerkiksi liberaaleja, sosialisteja ja vallankumouksellisia. 1900-luvulla sen käyttö on vakiintunut tarkoittamaan useimmiten vasemmistolaista, juuriin asti menevän yhteiskunnallisen muutoksen vaatijaa. (...)
(...) Radikaaleilta, niin 1800-luvun lopun fennomaaneilta, 1920-luvun tulenkantajilta kuin 1960-luvun kulttuuriradikaaleilta, on totuttu odottamaan vanhojen totuuksien uhmaamista, estotonta räväkkyyttä, pelottomuutta ja ennnakkoluulottomuutta.
Radikalismin kääntöpuoli konservatismi taas herättää ihmisissä yleensä vähemmän innostusta, koetaanhan sen olevan usein niin 'boring'. Konservatismin arvostamat toimintamallit, maltti, jatkuva (etenkin uudistusten) epäily, massojen pelko, käytännöllisyys jne. tuntuvat radikalismin rinnalla jäähtyneeltä kaurapuurolta. Aatteena konservatismi syntyi vallankumouksellisen radikalismin vastapainoksi. (...)
(...) Sekä Suomessa että muualla aikanaan mullistavia olleet tavoitteet – säätyrajojen kaataminen, yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, rotujen ja sukupuolten tasa-arvo, kahdeksan tunnin työpäivä, mahdollisuus koulutukseen ja niin edelleen – nivoutuivat uudistusmieliseen vasemmistoon. Vanhaa maailmaa ja järjestystä puolusti oikeisto. Niistä ajoista on kuitenkin kauan. Nyt oikeisto pyrkii omimaan tulevaisuusliikkeen roolin, ja vasemmisto on leimattu – eikä täysin perusteetta – menneisyyteen takertuvaksi reliikiksi. (...)
(...) Radikalismi määritellään tavaksi tarkastella asioita juuriinmenevästi ja ennakkoluulottoman perusteellisesti. Sen pitäisi merkitä älyllistä ja analyyttista erittelyä. Sellainen radikalismi on yhteiskunnallista ja taloudellista muutosta ylläpitävä voima. Arkikielessä radikalismilla tarkoitetaan aivan muuta. Se on yltiöpäistä ja tavallisesti pinnallista innostusta. Siihen liittyy usein tuomarin mentaliteetti suhteessa historiaan. (...)
(...) Paradoksaalisella tavalla radikalistiliike onnistui tavoitteessaan: vanhat suuret kertomukset tuhottiin eivätkä uudet suuret kertomukset ole joukkojen kertomuksia, vaan ne ovat paikallisia. (...)
(...) Ihmisten tarve ottaa valta itselleen kasvaa koko ajan. Kun talouden valta menee riittävästi poliittisen vallan yli, se lakkaa hyödyttämästä ihmisiä teknisten innovaatioidenkaan muodossa. Yhteiskunnan tulisi olla jatkuvassa vallankumouksessa. (...)
(...) Ajat ovat muuttuneet, mutta radikalismin tarve ei ole kadonnut. Uudet sukupolvet löytävät omat väylänsä. Se, mitä toivoisin, on syvällisempi käsitys historiasta. (...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti