Sommitellut podestoja ja naruviritelmiä tilassa, merkkaillut merkintöjä pieneen mustaan kirjaan. Perusduuniblues.
Ryhmä kasvaa hissuksiin, vielä mietin sanakäänteitä joilla houkutella uutta väkeä juttuun mukaan.
Lähden ohjauksissani aika kaukaa liikkeelle. Paljon pohdiskelua, taustamateriaalin lukemista, maailmojen kartoittamista, asioiden tietoista aukijättämistä. Joskus toivoisi, että suunnitelmat olisivat pidemmälläkin. Usein. Siinä on ihan sellaista esteettis-filosofista tausta-ajatusta, että prosessi saisi mennä sinne minne sen (minusta riippumatta) kuuluu mennäkin, että eritoten prosessin yhteiset alkumetrit olisivat hengittäviä, että olisi tilaa etsiä, luoda ja kokeilla asioita. Mutta kyllä rajaukset myös vapauttavat, irrottavat loputtoman pohdiskelun suosta, keskittävät ajattelua.
Rakenne - lähtösellainen - alkaa olla uomissaan. Työhypoteesi. En ihan ole pystynyt perustelemaan itselleni, miten esitys puoltaa kahden eri ryhmän ratkaisuaan; se vain tuntuu oikealta. Täytyy koittaa pitää niiden työskentelynäkökulmat myös osin erillisinä, jotta jokin ratkaisu matkan varrella syntyisi.
Kajaanissa on vielä hiljaista. Kesä tekee menoaan, syksy tuloaan, ihmiset talsivat haihtuvien lomien loppukinkereillä. Sissilinnaan roskalavaa läjäämään, nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti